Mitä ruokaa?

Vanhempi herra kertoi tohtorille, "Olen huolissani vaimostani. Minä epäilen hänen kuulonsa heikkenevän. Onko mitään yksinkertaista keinoa nähdäkseni, että olenko oikeassa?"

"Ei huolta," sanoi tohtori. "Kun hän on selin sinuun, seiso vaikkapa 5 metrin päässä ja kysy häneltä kysymys. Jos hän ei vastaa, ota pari askelta ja kysy uudelleen. Tee niin kunnes hän kuulee sinut ja kerro sitten minulle tulos".

Seuraavana päivänä kun vaimo oli keittiössä, mies asettui hänen taaksensa. "Kulta," hän sanoi hiljaa, "mitä meillä on ruokaa?"
Ei vastausta. Mies astui lähemmäksi, "Kulta, mitä meillä on ruokaa?"
Vieläkään ei vastausta, niinpä hän astui lähemmäksi, "Kulta, mitä meillä on ruokaa?"
Viimein juuri vaimon takana hän kysyi, "Kulta, mitä meillä on ruokaa?"
Vaimo pyörähti ympäri ja napautti, "Voi hyvänen aika. Siis jo neljännen kerran MINÄ SANON, ETTÄ KANAA".

Pyhäkoulussa opettaja kysyi, "No niin Kalle. Kerropas minulle, että luetko sinä ruokarukouksen ennen ateriointia?"
Kalle vastasi, "En opettaja, sillä äitini on hyvä laittamaan ruokaa!"

Mies meni käymään vanhan perheystävänsä luona, jota hän ei ollut nähnyt vuosiin. Koko vierailunsa ystävä käytti vaimostaan hyvin helliä sanoja, kuten "Hunajaiseni, muruseni, sokeripalani".

Vieras oli hyvin yllättynyt, että vielä 70 vuoden avioliiton jälkeen hänen ystävänsä piti vaimoaan morsiamenaan. Ollessaan erillään mies kysyi ystävältään, "kuinka on mahdollista, että kaikkien näiden vuosien jälkeen sinä olet vielä niin rakastunut, että kutsut vaimoasi noin rakastavilla hellyyttä osoittavilla sanoilla?"

Tähän vanha mies vastasi, "Ollakseni rehellinen, niin minä unohdin hänen nimensä noin 10 vuotta sitten".

[Etusivu]  [Reseptit]   [Arvostelut]  [Halpaa Tallinnassa]  [Vitsit]  [Niksit]  [Ilmaista ruokaa]  [Linkit]  

frank (at) dlc.fi